Olipa mulla kivvaa kerrassaan! Hahmo oli kaikin puolin sopiva ja vanahaa ihimistä/zombia ei hirviästi haitannu mikkään maailmassa. Sai vaan olla öllöttää rajatilassa ja rakastaa omaa perhettä ja erityisesti aviomiestä hirmusesti. <3 Usva oli koko elossa olonsa ajan toivonu, että perhe ois yhessä paikassa ja nyt sitten oli siitä päässyt kuolemansa jälkeen nauttimaan, joten mikäpä oli muorilla ollessa.
Oli siis aivan huippu peli, jonka aikana yllätin ittenikin, kun kehitin tosi filosofisia ajatuksia tyhyjästä, vaikka just ennen peliä puhuin, etten tykkää filosofiasta yhtään. :DD
Esimerkkinä esimerkiksi tämä: "Kuolemaa ei saa pelätä, koska me kaikki kuollaan joskus ja vaan sillon ku kuoleman hyväksyy voi luonto kulkea ihmisen edessä, koska kuolemaa pelätessä ihminen juoksee pakoon jotakin semmosta, mitä ei voi paeta - ja sillon luonto kulkee ihmisen takana!" Tättärää. :DD Koin, että tää oli jotenkin ylipäänsä aika syvällinen peli loppusellaan, vaikka mun hahmo olikin oman itsetutkiskelunsa tehny varmaan joku tuhat vuotta sitte. :>
Viihdyin kauhian hyvin, Petterin tupa oli tosi kiva pelipaikka, koska pienessä tilassa pääsi kuulemaan keskusteluja ja näkemään paljon esimerkiksi juuri luontojen kautta. Myöskin kesällä ois varmasti tosi auvoisa olemukseltaan, ja sopis kesäaikaan isommallekin porukalle, kun pihamaa vapautuu pelaamiseen säiden suosiessa.
Mulla ei haitannu pelissä mikään oikiastaan, oli vaan kaiken kaikkiaan tosi mukavaa. Kiitos kaikille kontakteille, eli Usvan perheelle, olitte ihan huippuja! Yllättävän funktionaalinen perhe oltiin sitte kuitenki. :>
Haluan myös sanoa erityiskiitokset luontoja pelanneille, koska teitte meille teitä katselleille todella hienon pelikokemuksen. Oli tosi jännää nähdä hahmojen tunteita heijastumassa toisiltakin kasvoilta ja se teki niitten kaikkien ihmisrukkien tuskasta kovasti tuntuvampaa. Iso kiitos.
Täältä pääsee katteleen kuvia pelistä:
https://picasaweb.google.com/100405386273725722595/SyntyjaSyvia?authkey=Gv1sRgCJbN0-PKuPrcFA# Ps. Kuvia saa myös käyttää kuinka haluaa.
