Cordia Lithiasis eli hyperkorrekti etiketinopettajanne täällä! Pakkohan se on munkin tulla tänne avautumaan kun loppubriefissä ei ikinä muista sanoa tärkeimpiä juttuja! Tämä oli siis itselle ihka eka OIEIn peli (*aplodeja*) ja tästä rohkaistuneena aion lakata nirsoilemasta pelien ja peliseuran suhteen ja uskaltautua toistekin peleihin, joissa ei ole KETÄÄN kunnolla tuttua. Eli tulen uudestaankin kun OIEIlla joku kiinnostuksen kaappaava peli sopii aikatauluuni! (*raikuvat aplodit*) Eli kiitos kun olitte niin ihania! Itse en huomannut pelin järjestelyissä tai muussa mitään vikaa, tietysti osani opettajana oli eri kuin oppilailla ja vapaa-aikaa oli oikein hyvin ja varmaan monilla muilla hahmoilla oli rutkasti enemmän juonikuvioita pelattavana, itse olin toivonut vähemmän ja olin tyytyväinen siihen mitä sain!
Sitten itse asiaan eli ingamepohdintoihin. Kun sain hahmon, olin aivan kauhuissani, että osaako tuollaista jäykkää hyperkorrektia pelata kun ei ymmärrä etiketistä offgamena yhtään mitään! Mutta, niin kuin loppubriefissä mainitsin, tästä pelistä puuttui kokonaan se alun jäykkä "mitähän hittoo mun nyt pitäs tänä hahmona tehä" -fiilis. Olisin kyllä voinut varmasti olla vielä hyperkorrektimpi, mutta piiloudun sen tekosyyn taakse, että pelaaja itse ei osaa olla sellainen ja viikkoa ennen peliä olin täysin muissa maailmoissa toisen larpin kirjoituksen viimeistelyn kanssa. Mutta lopputulos oli mielestäni onnistunut, kokonaisuutena aivan upea peli! Nyt huuman haihduttua epäilen, että se johtui siitä etten tuntenut pelikumppaneita ja niinpä heidät oli helpompi ottaa hahmoina kuin jos repeilisi offaten vanhoille vitseille bestiksen kanssa. En myöskään tiennyt kenenkään kontaktieni oikeita luonteita, joten jos joku jossain välissä lipsuikin eläytymisessä, niin minä en sitä huomannut. Toisekseen eläytymistä auttoi myös se, että pelissä oli oikea ohjelma, eli oppitunteja, välitunteja, ihan oikeata "tekemistä" ja "töitä".
Toisaalta taas lopusta jäi tuon "oikean työn" takia pelaamatta juttujajotka olisin halunnut keretä pelissä käymään läpi, eli jotenkin olisi ehkä pitänyt onnistua lintsaamaan tunneilta opettajana tai ehkä peli olisi voinut jatkua hetken koulupäivän päätyttyä vaikka jollain "iltapalan odottelulla" tai jollain. Mutta hyvän pelinhän tunnistaa siitä, että kun se loppuu, jää kaipaamaan lisää, eikä huokaise helpotuksesta.
Huipuin kohta oli ehdottomasti se dramaattinen opettajainhuoneen keskustelu jossa diplomatianopettaja Paroxysmalis ilmoitti traagisen musiikin soidessa olevansa lähdössä koululta. Aivan upea tilanne, kiitos siitä! Ja upean siitä teki osin sekin, että siinä vaiheessa olin jo niin Cordia ettei tarvinnut yhtään miettiä offgame miten tuohon reagoisi! Shokki tuli ihan sydämestä! (Ajatuksena: "WTF! Eiiii, älä jätä minua näiden hullujen kanssa tänne!!! Olet paras ystäväni!!! Mutta enhän minä näin voi sanoa kun täällä on muitakin, nyt ryhdistäydy nainen!! Pokerinaama heti!") Ja ah, sitä riutumista! xD
Keskustelu, jonka olisin halunnut käydä liittyi tuohon huipputraagiseen hetkeen. Olisin halunnut nähdä, murtuuko hyperkorrekti Cordia jopa sanomaan Paroxysmalikselle, että hänen tulee ikävä tai jopa jotain höpötystä siitä miten tärkeä ystävä tämä on. Koska ikäväkseni en sitä osaa nyt sanoa ja melkein kävelin päin hyllyä kaupassa kun sitä mietin. Normaalitilanteessa Cordia ei tietenkään missään nimessä mitään sellaista höpisisi, tämähän oli tiukasti vain ystävyyttä ja kyseessä on kuitenkin MIES (joskin harvinaisen kohtelias sellainen) ja eihän sellaisille mitään tuollaista voi mennä sanomaan. Ja entäs jos joku vielä kuulisi sen, ties mitä ajattelisi! Sehän riippuisi tietysti miten asiasta puhuttaisiin. Mutta niin, olisipa ollut aikaa tuolle, koska luulen, että Cordia olisi jotain lämminhenkistä saanut sanottua. Tämä kyllä vaivaa minua varmaan vielä viikkotolkulla...
Toinen mitä olisin halunnut tehdä oli, että olisin halunnut hämmentää liikunnan maikka Midazolia vielä enemmänkin sillä, että magian opettajan taikuus vei minulta häneen kohdistamani vihan terävimmän kärjen. Mutta tuota nyt ehdin vähän... se oli kyllä hauskaa!
Kagonestien höykyytyskin jäi kyllä aivan liian vähälle... mutta paheksuin kyllä kaikkia jatkuvasti pääni sisällä ja motkotin kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella..
Mutta siis, jätti-isot kiitokset kaikille pelaajille ja ETENKIN pelinjohdolle! Erityiskiitos Kaisalle/Cholasmalle joka piti minusta huolta ja sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi peliin vaikken ketään tuntenutkaan!
