Scènes de la café jaune
- tai tiistain jälkeinen sunnuntai
“Eräänä vallan tavallisena tiistaina, tapahtui jotain jota kukaan keltaisen kahvilan asiakkaista ei olisi kuuna päivänä uskonut näkevänsä. Tunnettu tyhjätaskujen tsaarinna ja itsenimitetty taiteellinen nero, Rosalie Murger, syöksyi sisään kahvilan etuovesta heiluttaen paksua tukkoa aitoja seteleitä. Tätä järkytystä seurasi toinen. Rosalie maksoi järjestelmällisesti kaikki velkansa ja tarjosi vieläpä kierroksen. Oli selvää mihin tällainen järkytysten sarja johtaisi. Riemukkaaseen ja väistämättömään syöksykierteeseen kohti boheemin vallankumouksen ydintä. Oli vain ajan kysymys milloin seuraava järkytys koittaisi. Sen järkytyksen nimi olisi sunnuntai ja se saapuisi päästäen äänen joka muistuttaisi yllättävän paljon herätyskellon pirinää...”
Scènes de la café jaune - tai tiistain jälkeinen sunnuntai vie osallistujansa 1800-luvun lopun Pariisin boheemielämän pyörteisiin. Montmartren sivukujalla sijaitsevan keltaisen kahvilan yläkerrassa asuvien boheemien elämä ei seuraa kelloja tai sääntöjä, vaan taiteen ja luovuuden paloa. Pelkkä taiteellisuus ei valitettavasti maksa vuokraa tai hanki ruokaa pöytään, mutta eihän boheemissa elämässä ole kyse turvallisuudesta tai materiasta. Pienen taidekommuunin asukkaille köyhyys ei ole kurjuutta ja suuristakin vastoinkäymisistä saa vähintäänkin repäisevän aiheen puolikelvolliseen runoon. Mestariteos ja ikuinen maine odottavat ihan nurkan takana ja pari lasia absinttia varmasti lataa oikeaan tunnelmaan sen nurkan löytämiseksi. Vielä kun sen lasillisen saa jakaa naapurin umpitanskalaisen taidemaalarin ja yläkerrassa majailevan säveltaiteen uudistajan kanssa, on menestys taattu.
Scènes de la café jaune - tai tiistain jälkeinen sunnuntai on boheemi vallankumous, joka muistaa pitää kielensä sopivasti poskessa ja pilkkeen silmäkulmassa. Nälkätaiteilijuus ei ole koskaan ollut näin hilpeää.
---
Pelin hahmot jaetaan kahteen tyyppiin: asukkaisiin ja asiakkaisiin. Asukkaat ovat kahvilan yläkerrassa sijaitsevan kommuunin vuokralaisia. He pelaavat samaa hahmoa koko pelin ajan. Asiakkailla on kolme eri hahmoa. Yksi hahmoista on laajemmin tunnettu ja tapahtumille keskeisempi päähahmo, kaksi muuta ovat vapaampia sivuhahmoja. Asiakkaan pelaajalla on pelin aikana mahdollisuus vaihdella kohtuullisen vapaasti kolmen hahmonsa välillä.
Ketkä: Työryhmä: "Suunnitelma 10 Montmartresta" (Tero & Mape)
Mitä: Boheemielämää 1800-luvun Pariisissa.
Milloin: 28.5.2011
Missä: Koppanan keltainen leirikahvila, Montmartre, Pariisi
Montako: 25
Paljonko: 5 euroa
Minne:keltainenkahvila(miu)gmail.com
Nimi:
Ikä:
Sähköposti:
Puhelinnumero:
Pelikokemus:
Sairaudet, allergiat ja muut rajoitteet:
Asukas, asiakas vai kumpi vaan?
Millaisten hahmojen pelaamisesta nautin ja/tai joiden pelaamista olen pitkään halunnut kokeilla?
Millaisten hahmojen saaminen pilaa pelini ennen kuin se edes alkaa?
Sisäinen boheemitaiteilijani on: (Rasti kaikki soveliaat)
[ ] Kuvataiteilija
[ ] Sanataiteilija
[ ] Muusikko ja/tai säveltäjä
[ ] Vallankumouspoliitikko
[ ] Elämäntaiteilija
[ ] Joku muu, mikä?
Boheemi vallankumous piti ihanteinaan vapautta, kauneutta, totuutta ja rakkautta.
Mikä on sinulle tärkein ja miksi?