No tästäpä minäkin sitten äilähdän perustelemaan päätöksiäni.
Ensisijasesti olen kieltäytynyt äänestämästä mitään semmoista jonka tekemisessä olen ollut mukana (täten esimerkiksi Krasno on kohdaltani pois laskuista). Lisäksi olen pullauttanut pois sellaiset pelit (kuten esimerkiksi Prima Forma, joka mielestäni rakenteellisesti onnahti pahemman kerran, vaikka olikin pelikokemuksena upean tunnelmallinen ja mieleenjäävä. Sitten pitäisi vielä muistaa että tässä oli tarkoitus äänestää oiein pelejä eli ei esim. Kolmea Sisarta, joka tosin on minun, enkä olisi voinut muutenkaan.
Tällä ilveellä olen valinnut listalleni seuraavat, vaikkakin moni muukin olisi houkutellut, varsinkin Peruskoulu, joka jälkikäteen jäi kyllä kaihertamaan. Peruskoulu, samoin kuin lopulta listalle valitsemani ykkösmarsikin oli äärimmäisen epämiellyttävä kokemus, mutta sietämättömän laadukas
1. marsin sota 1
Aloitti genren mahtavalla rysähdyksellä, ei, en laske Matkustajia varsinaiseen sarjaan. Toimi sekä teknisesti että tunnelmallisesti, eikä tarvinut pelaajan paikkaamista. Hahmot olivat yksinkertaisia ja ytimekkäitä eikä niissä ollut turhia epäloogisuksia. Reissun päällä ei tarvinut ruveta improvisoimalla niitä turhaan täyttelemään, kuten yhdessä myöhemmässä versiossa itselleni ainakin kävi. Lisäksi ei kerrankin tarvinut esittää kauhistunutta, kun tunnelma luotiin niin ammattimaisesti, että kauhu oli ihan fyysistä ilman erityistä tunnerunkkaustakin.
2. karpaattien yö (oulun ykkös-replay)
Ihan en muuten olekaan varma että olisiko tätä passannut äänestää.. alkuperäinenhän oli raahen juttu. Joka tapauksessa muistuu mieleen eräänä viimeisistä meiningeistä, joissa kieli poskessa ei estänyt itsensä vakavasti ottamista. Tarkoitan, että kun tehdään perodiaa, sitä pitää tehdä vieläkin vakavammin, kuin vakavaa paatosta. Nyt kun kirjoitan tätä, muistuu mieleen, että olihan se Pohojanmaa pai naittikin onnistunut nimenomaan samasta syystä. Niin, että kai minun pitää puolustaa valintaani kuitenkin bussikuljetuksella ja kaukaisten susien henkisellä läsnäololla. Myöskin aina kannattaa nostaa Timpalle malja, kun vain joutaa.
3. vapaa-avaruus 1
Ei voi mitään. Alialainen sukellusvenemeininki kolahti kuin isompikin hirvi. Ei sille vaan voi mitään. Taaskin voin sanoa, etteivät pelin saumat ja teippaukset näkyneet pelikokemuksessa eikä tarvinut keskittyä esittämiseen, kun sisältö ja tunnelma yksinkertaisesti veivät jalat alta. Äärimmäisen katarttinen kokemus.
Lisäksi arvostan suunnittelun näkökulmasta Ikitalvea, mutta kokemuksena se taas puolestaan oli aivan hanurista, koska hahmo oli niin epäinhimillinen, ettei siinä ollut mitään pelattavaa, eli tippuu listaltani nimenomaan eri syystä kuin Prima. Siis tasapaino laadukkaan työjäljen ja subjektiivisen mielihyvän välillä on se juttu, jota arvostan. Anteeksi vain kaikille armaille pj:lle, joiden suurteoksia en ole muistanut mainita laikaan. Aina ei voi voittaa, en minäkään..
-Elina Väänänen
