”Tapa se, pater. Tai tule nyt edes pois sieltä Helevetti soikoon.”
”Äläpä kiroa, huora. Oota mä koitan huijata sen valoon, että pojat saa ikkunasta paremman sihdin.”
_______________________________________
23. - 24. Helmikuuta Sanginjoen leirikeskuksessa pelattava Metsänreuna on parille-kolmellekymmenelle kokeneelle tai ainakin asenteelliselle liveroolipelaajalle suunnattu tapahtuma, joka sijoittuu synkkäsävyiseen fantastiseen menneisyyteen. Tiedossa on fiilistelyä ja tiivistä ensemblepelaamista. Tapahtuma pyrkii olemaan pidemmän jatkumon pilottijakso. Pelinjohtajana Elina Väänänen.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset pelinjohtajalle osoitteeseen:
valonraja(ät)gmail(piste)com
Ilmaistava ilmoittautumisen yhteydessä:
Nimi, ikä, sähköpostiosoite ja puhelinnumero:
Rajoitteet ja estoisuudet ravinnon ja muun vastaavan suhteen:
Pelikokemus tai sen puute:
Muu huomionarvoisa tai aloitteellinen:
Hahmotoiveita sekä epätoiveita saa ja kannattaakin tällä kertaa esittää, sillä Metsänreunasta suunnitellaan pidempää prosessia, ja hahmotelman olisi hyvä istua kuin säämiskähanska.
_______________________________________
Helmikuuhun 1530 mennessä elämä on asettunut jälleen tavanomaisiin uomiinsa pienessä böömiläisessä Metsänreunan kylässä, vaikka vielä syksyllä olivat täälläkin eräät pelänneet, että ottomaanit olisivat saaneet kaadettu Wienin ja jatkaneet sitten levittäytymistään kristikunnan ja siten myös meikäläisten kimppuun uusin voimin. Vaikkei mikään armeijakunta koskaan ollutkaan onnistunut valloittamaan suurta Metsää , esitettiin myös sellaista mielipidettä, että tänne meille ne ulkomaalaiset kuitenkin tulisivat ihmettelemään, ryöstämään ja raiskaamaan, vaikka kuinka olisivatkin aikeineen tuhoon tuomitut.
Ei olisi ensimmäinen kerta. Ennemmin tai myöhemmin ne joko oppisivat tavoille tai lähtisivät koteihinsa, tai katoaisivat hankeen jonakin tähtikirkkaana yönä, mutta sitä ennen ne kuitenkin olisivat ehtineet aiheuttaa jos jonkinlaista harmia.
Ja harmia, sitä meillä metsänreunalaisilla on aivan tarpeeksi omastakin takaa, vaikka parhaan kykymme mukaan olemme yrittäneet elää kuin kunnon ihmiset, pitäytyä poissa maailman melskeistä, kumartaa niin kuningasta kuin kirkkoakin. Me olemme vaatimatonta väkeä. Nimettäköön kestikievarin väentuvasta yksikin mies, joka ei ole ampunut osaansa vuorten hukkia, hirttänyt maatierosvoa, tai, kuten marraskuussa, seissyt yöllä vartioimassa, ettei noita nouse jäähtyvän rovionsa tuhkasta juomaan elävien verta kuten isiemme aikana. Olemme joka ainoa palkkamme ansainneet jo sen kautta, että olemme hengissä tässä maailman unohtamassa paikassa, johon esi-isämme laskivat mielekkääksi aikanaan talonsa rakentaa ja peltonsa raivata.
Näistä syistä, pyhästi kaikkien asianomaisten luonteiden suuruudesta vakuuttuneena toivoisin, että voisimme kaikessa rauhassa ja suuremmitta keskinäisittä väkivaltaisuuksitta kohdata jälleen tulevana pyhänä kirkonmenojen jälkeen ja neuvotella kuin sivistyneet ihmiset seurakunnassamme ilmenneistä epäsopuisuuksista koskien kirkon katon paikkaamista, tietullien keräämisen vastuuvuoroja ja Kunstlermannin vuohta, ettei sydäntalven julmimpana aikana tarvitsisi ketään laitattaa jalkapuuhun palelemaan. Kiitos. Oluttarjoilu.
