"luulin, että se oli ohitse. Olin yhä elossa ja kaikki ystäväni olivat kuolleet. Mutta se ei ollutkaan ohi..."
Aloitanpa sitte ite niinkin vanhasta pelistä ku 2003 julkaistusta pc-pelistä Max Payne 2, the fall of Max Payne. Taitaa olla tullu jo tai ainaki tulossa PS 2:llekin.
Kehuja saa peli minulta. Peli on jatkumoa ykkösen tapahtumiin ja on edelleen hyvin tummilla sävyillä väritetty film noir -hengessä tehty ammuskelu/rakkaustarina.
Elämänilonsa menettäny Max tapaa kuolleeksi luulemansa naisen, jolla on vastauksia Maxia vaivaaviin kysymyksiin ykkösosan tapahtumista. Peli on 3D-toimintaa, mutta välillä juoni etenee sarjakuvana, kunnes päästään taas Maxin saappaisiin. Välillä pelaaja vaihtaa hahmonsa myös kauniiseen naispalkkamurhaaja Mona Saxiin, tosin vain pari kertaa.
Peli on komeaa katsottavaa ja kohtuullisen helppokin, mikä on positiivista varsinkin loppuvastustajan kohdalla, joka ei ole sarjasta "reilu kerho". Vihollinen ei aja panssaria tms. taistelurobottia, tai kasvata neljää paria konekiväärikäsiä tai siipiä tai manaa miljoonaa demonia tappelemaan puolestaan joita pitäisi yrittää tuhota pelkällä pistoolilla, vaan on tavallinen kuolevainen.
Pelissä on legendaarinen bullet time -hidastus kuten ykkösessäkin ja se on helpottava tekijä listiessä suuria määriä roistoja
Ehdottomasti kannattaa hommata, jos ei ole tuttu entuudestaan ja nykyään löytää jo alelaareista kohtuu halvalla. Ja mainittakoon vielä, että pelihän on suomalaisten tekemä ja tunnusbiisin esittää niin ikään suomalainen Poets of the fall, joka on nyt pinnalla.
"Olet hullu rakastuessasi kuolleeksi luulemaasi naiseen, joka ensi töikseen uhkaa sinua aseella." Rakkaus tekee kipeää..
