Minäpä yritän, viimein.
Siis kiittää vaillinaisella sanavarastollani upeasta pelistä. Minun on rehellisesti todettava, etten olisi eläissäni uskonut selviäväni tämän tyylisestä pelistä, hahmostani ja vielä nauttivan siitä kaikesta suurin siemauksin. Hähhää, kaikkea sitä kokee, kun vanhaksi elää. Selätin itseni, eikä sitä tapahdu joka päivä.
Tähän väliin vain huomauttaakseni, tämä oli historiani kolmas peli.
Seilailin ympäriinsä lasi kädessä, kikatin enemmän kuin olisin yhden päivän (saati sitten illan) aikana uskonut pystyväni, ihastelin kaikkia ja kaikkea, oikoluin hahmoani ja sekoittelin ihmisten nimiä keskenään. Lori sai olonsa mukavan hötyiseksi, piti hauskaa ja löysi lopulta aivan uusia merkityksiä elämälleen. Hän ei tainnut päästä yhteenkään alunperin suunnittelemaansa tavoiteeseen, mutta mitäs pienistä, hänen iltansa oli upea. Minä annoin kaiken nuorelle hupakolle anteeksi ja erosimme ystävinä.
Nyökkäilen kaikkien edellisten kiittelijöiden sanoille ja yhdyn niihin. Erityiskiitoksen kumarran (vaikkakin niiaan, halaan ja hihkun päälle) ihanille ystävättärilleni, jotka saivat oloni lämpimäksi ja tervetulleeksi alusta lähtien ja joiden ansiosta tekemisen puutteesta ei ollut huolta (huolimatta siitä, että haihduimme ennenpitkää varsin tehokkaasti omille teillemme). Erityisesti ajatuksissani tietenkin hurmaava Jennifer, jonka ystävyyden syvyyden ja arvon sain selville vasta pikkuhiljaa. Miten olinkaan voinut olla niin sokea?
Kuvista sen verran, ettei minulla varsin epäaktiivisenä netin käyttäjänä ole sen paremmin irkkiä kuin meseäkään käytettävissäni. Laitan toivoni kuitenkin siihen, että joku päivä pääsen näiden kuvien äärelle, ne kiinnostavat vallan paljon. heh. Ehkäpä hankin jommankumman kanavan käytettäväkseni tai hyväksikäytän muita. Aika näyttää.
Kerran vielä kuitenkin: Yksinkertainen, mutta harras kiitos kaikille.
Lori Felling alias Vilja
