Kirjoittaja Aihe: Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.  (Luettu 4463 kertaa)

Swatninja

  • Wanha parta
  • ****
  • Viestejä: 420
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« : 29.05.2009, 01:30:33 ap »
Miepä haluaisin tässä nyt aloittaa pientä keskustelua johon toivoisin puhtaasti asiallista keskustelua eikä henkilökohtaisuuksia koska aihe koskettaa taatusti muitakin kuin vain itseäni.

Kuvitellaan larppaaja joka pitää larppaamisesta, haluaa larpata, eikä halua aiheuttaa vaivaa, epämukavuutta tai muuten pahaa mieltä toisille pelaajille siitä huolimatta että hän esimerkiksi:

Ei pysty syömään jotain elintarviketta.
Ei pysty liikkumaan kuin rajoitetusti jonkun vamman vuoksi
Omaa fobioita ja saattaa käyttäytyä epärationaalisesti pelkonsa kohteita kohdatessaan.
Ei halua pelata alkoholistia koska omassa lähipiirissä on alholisteja
Ei halua pelata ihmissuhteita koska omaa huonoja kokemuksia
Ei halua pelata pimeässä koska pelkää pimeää
Ei halua lainata proppejaan muille koska häneltä on kadonnut niin paljon lainattua tavaraa
Ei halua pelata tiettyjen ihmisten kanssa koska se on ollut epämukavaa aikaisemmissa peleissä
Ei halua pelata tiettyjen ihmisten kanssa heidän kanssaan on ollut epämukavaa pelien ulkopuolella
Ei halua tulla kosketuksi pelissä koska se tuntuu vastenmieliseltä
Ei halua tulla kosketuksia yksittäisen ihmisen toimesta koska se tuntuu vastenmieliseltä.
Ei saa rasittaa itseään sairauden tai allergian vuoksi.
Ei halua/pysty pelata perhe/parisuhdeväkivaltaa koska on kohdannut sitä itse tai lähipiirissään
Ei halua/pysty pelata väkivaltaa yleensä koska on kokenut sitä tai lähipiirissään
Ei pysty pelaamaan muissa tilanteissa jotka kokee ahdistaviksi
Ei pysty pelaamaan ahtaissa tiloissa
Ei halua tulla kuristetuksi pelissäkään
Ei halua olla missään intiimissä tilanteessa kenenkään kanssa larpissakaan
Ei rohkene tekemään asioita ingame henkilökohtaisten offgame rajoitteiden vuoksi


Listaa voi jatkaa loputtomiin joten en tee sitä tässä. Mutta keräsin tähän nyt sellaisia mihin olen törmännyt tai mitkä ovat muuten enemmän tai vähemmän todennäköisiä.

Eli. Ovatko kanssalarppaajat sitä mieltä että jokaisen larppaajan siitäkin huolimatta että omaa henkilökohtaisia rajoitetteita on vain pidettävä "larpin ulkopuoliset asiat" larppien ulkopuolella eivätkä ole millään tasolla oikeutettuja vetoamaan niihin pelien aikana. Siitäkään huolimatta että pelien alussa kysytään että onko ihmisillä jotain asioita joita heille ei saa pelissä tehdä. Voidaanko tälläisessä tilanteessa vaatia että jokainen intiimikin tai muuten arkaluontoinen pelissä rajoitteita aiheuttava asia ilmaistaa julkisesti.?.

Onko niin että jokainen larppaaja päättää itse omien rajoitteidensa puitteissa kuinka paljon muiden tulee larppien aikana kestää peleissä minkäkin sorttisia tilanteita ?

Ovatko esimerkiksi phobioidensa takia epärationaalisesti pelien sisällä käyttäytyvät vastuuntunnottomia kun ilmoittautuivat larppiin joka pidettiin pelipaikassa jossa voi olla hämäkkejä tai ampiaisia ?

Pitääkö polvivammaisten tai hikiallergisten jättää pelit väliin jossa saattaa joutua juoksemaan pakoon himokasta örkkilaumaa ?

Pitääkö jokaisen kestää toisten pelaajien omat rajasi ylittävät toimet jokaisessa pelitilanteessa. Myös niissä missä et pelihetkellä pysty vaikuttamaan asiaan ilman että "rikot tilanteen" ?

Onko sinun pelikokemuksesi tärkeämpi kuin muiden rajojen ja pelikokemuksen kunnioittaminen  ?


Tästä aiheesta lienee hyvä keskustella koska nykyinen pelipolitiikka tuntuu yhä etenevissä määrin kääntyvän yhä HC:eempään suuntaan. Yhteisten pelien sijaan on yhä suurempi lauma etsimässä larpeista vain puhtaasti itselleen yhä syvempiä ja voimakkaampia kokemuksia joiden perässä kaikki eivät pysy tai kaipaa laisinkaan.

Erilaisia pelissä vaikuttavia henkilökohtaisia heikkouksia selkeästi jopa  halveksutaan koska ne eivät silloin voi olla tuottamassa niitä toivottuja yhä syvempiä kokemuksia.

Onko siis tosiasia että larppaamisesta pitävienkin täytyy lopettaa harrastus jos he eivät pysty jättämään kaikkea itsestään pelin ulkopuolelle ?.
Mikko Heikura

Spielwut

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 202
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #1 : 29.05.2009, 02:56:52 ap »
Tämä on ihan aiheellinen keskustelu ja sen soisi pysyvän asiallisella linjalla jatkossakin. Alun listaa tosiaan voisi jatkaa aika kauan, mutta se, että meillä kaikilla on omat juttumme ei ole nyt pointtina. Vastaanpa siis omasta puolestani esitettyihin kysymyksiin.

Lainaus
Eli. Ovatko kanssalarppaajat sitä mieltä että jokaisen larppaajan siitäkin huolimatta että omaa henkilökohtaisia rajoitetteita on vain pidettävä "larpin ulkopuoliset asiat" larppien ulkopuolella eivätkä ole millään tasolla oikeutettuja vetoamaan niihin pelien aikana. Siitäkään huolimatta että pelien alussa kysytään että onko ihmisillä jotain asioita joita heille ei saa pelissä tehdä. Voidaanko tälläisessä tilanteessa vaatia että jokainen intiimikin tai muuten arkaluontoinen pelissä rajoitteita aiheuttava asia ilmaistaa julkisesti.?.

Ei, kenenkään ei oleteta lopettavan itsenään olemista pelin ajaksi. Ja ei, selityksiä ei vaadita, mutta tuntemattomien rajoitteiden huomioiminen on mahdotonta.

Lainaus
Onko niin että jokainen larppaaja päättää itse omien rajoitteidensa puitteissa kuinka paljon muiden tulee larppien aikana kestää peleissä minkäkin sorttisia tilanteita ?

Ei, yksi tärkeimpiä pointteja OIEIn NoRules-järjestelmän taustalta löytyvästä maalaisjärjestä on jokaisen oikeus päättää siitä mitä ja miten hänelle saa tehdä. Tätä on erityisesti painotettu uusille pelaajille, sillä se mahdollistaa itsensä oudompienkin ihmisten varaan luottamisen hyvin eriskummallisissa tilanteissa.

Lainaus
Ovatko esimerkiksi phobioidensa takia epärationaalisesti pelien sisällä käyttäytyvät vastuuntunnottomia kun ilmoittautuivat larppiin joka pidettiin pelipaikassa jossa voi olla hämäkkejä tai ampiaisia ?

Eivät, eikä käsittääkseni ketään joka on pelin sisällä säikähtänyt ulkopuolista elementtiä pidetty vastuuttomana vaikka näin tapahtuukin aina ajoittain.

Lainaus
Pitääkö polvivammaisten tai hikiallergisten jättää pelit väliin jossa saattaa joutua juoksemaan pakoon himokasta örkkilaumaa ?

Ei pidä, mutta on syytä ottaa asia huomioon ja kyseisessä tapauksessa kertoa juoksentelemattomuudestaan pelinjohdolle, jotta asia voidaan sovittaa peliin mahdollisuuksien mukaan.

Lainaus
Pitääkö jokaisen kestää toisten pelaajien omat rajasi ylittävät toimet jokaisessa pelitilanteessa. Myös niissä missä et pelihetkellä pysty vaikuttamaan asiaan ilman että "rikot tilanteen" ?

Ei pidä, mutta jokainen täysi-ikäinen on itse vastuussa omista rajoistaan. Vain kertomalla ääneen tai elein voi edistää ahdingon poistumista. Pelin rikkoutumisesta ei tarvitse huolehtia, kun oikeasti käy ahdistamaan, tämä on jälleen erityisesti uusille pelaajille painotuksena etenkin kun edessä on peli jossa on tiedossa mahdollisesti ahdistavia tilanteita.

Lainaus
Onko sinun pelikokemuksesi tärkeämpi kuin muiden rajojen ja pelikokemuksen kunnioittaminen ?

Ei, kenenkään pelin ei tulisi olla muita tärkeämpi. Toisten rajoja voi kuitenkin kunnioittaa vain kun niistä on tietoinen.
Lainaus

Tästä aiheesta lienee hyvä keskustella koska nykyinen pelipolitiikka tuntuu yhä etenevissä määrin kääntyvän yhä HC:eempään suuntaan. Yhteisten pelien sijaan on yhä suurempi lauma etsimässä larpeista vain puhtaasti itselleen yhä syvempiä ja voimakkaampia kokemuksia joiden perässä kaikki eivät pysy tai kaipaa laisinkaan.

Erilaisia pelissä vaikuttavia henkilökohtaisia heikkouksia selkeästi jopa halveksutaan koska ne eivät silloin voi olla tuottamassa niitä toivottuja yhä syvempiä kokemuksia.

Keskustelu on hyvinkin aiheellista, vaikka HC-tason noususta en ole aivan samaa mieltä. Puhetta on paljon, muttei ainakaan omalle kohdalleni ole sattunut mitenkään erityisen rankkoja kommelluksia.
Se taas kenelle kukakin peliään rakentaa on ainakin jollain tasolla mielestäni jokaisen oma asia. Eri ihmiset hakevat eri peleistä erilaisia asioita, kun toinen peli keskittyy yksin kaapissa kyhjöttämiseen ja toinen ryhmässä fiilistelyyn.
Siitä että heikkouksia halveksuttaisiin, minulla ei ole minkäänlaista kokemusta ja moinen on mielestäni väärin. Pelaajien heikkoudet tulee ottaa huomioon siinä missä heidän vahvuutensakin kun hahmojakoa suunnitellaan. Se miten ne vaikuttavat pelin etenemiseen on huomioitava peliä suunniteltaessa.

Lainaus
Onko siis tosiasia että larppaamisesta pitävienkin täytyy lopettaa harrastus jos he eivät pysty jättämään kaikkea itsestään pelin ulkopuolelle ?.

Ei, kuten jo aikaisemmin mainitsin, kenenkään ei oleteta jättävän itseään täysin pelin ulkopuolelle, toisekseen moinen on mielestäni mahdotonta. Jos larppaaminen ei ole opettanut meitä suvaitsemaan toinen toisiamme sellaisina kuin olemme, niin mielestäni tärkein asia on unohtunut.

Nämä ovat siis hyvinkin henkilökohtaiset mielipiteeni, ei mikään OIEIn virallinen totuus. Muutkin ovat tervetulleita kertomaan omansa.
"If god gives you lemons, find a new god!"

Tero Säkkinen
0407498023

Ukkoslapsi

  • Hallitus
  • Larppaaja
  • *****
  • Viestejä: 93
    • Profiili
    • http://www.livejournal.com/users/elina_punakettu/
    • Sähköposti
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #2 : 29.05.2009, 04:45:48 ap »
Hienoa että asia on otettu puheeksi. Rakentava keskustelu aiheesta on erittäin toivottavaa!

Itse olen pitänyt peliä rajoittavia tekijöitä lähes kaikissa tilanteissa seikkoina, jotka pelinjohdolle ilmoitettuina ja perusteltuina voidaan järjestäjätahon puolesta yrittää ottaa huomioon skenaarion puitteissa.
Tällöin mahdollistuu larppiharrastus sellaisellekin pelaajalle,  joka muuten olisi jostain henkilökohtaisesta syystä kykenemätön osallistumaan tapahtumaan. Koska yleisesti halutaan, tai ainakin minä haluan, joustaa mahdollisimman paljon, ei pikkuheikkouksien huomioonottaminen ole ollenkaan poissuljettua.

Silti lopulta asia on pelaajan vastuulla. Jos esimerkiksi nyt vaikka ahdistuu kamalasti piiritystilanteissa, kuten minä, ei kannata ilmoittautua peliin, jossa mokomaa on syytä olettaa tapahtuvaksi, ja jonka nimikin on joku "Märinää motissa II". Vaikka tämmöisessä tapauksessa kuinka pelinjohto tietäisi fobiastani, ei sen voida mitenkään olettaa heittävän koko visiotaan romukoppaan vain siksi, että paikalle on tulossa joku jonka ei oman etunsa vuoksi pitäisi olla siellä.

Sen sijaan voin mielestäni pyytää, että minulle kerrottaisiin etukäteen, että ota omat eväät tai pysy kotona, sillä visio vaatii viikonlopun sapuskaksi pelkkiä etikkakurkkuja ja minähän olen etikalle allerginen. Ihannetapauksessa ne antaisivat minulle muuta syömistä sitten, tai alennusta pelimaksuun, mutta periaatteessa pelinjohto on palveluntarjoaja ja pelaaja asiakas, eikä leffaankaan voi mennä suuttumaan että miksi tämä kehtaa olla splätteri vaikka veri oksettaa minua. Kannattaa katsoa traileri ensin ja päättää vasta sitten siitä että meneekö sinne jos yhtään epäilyttää.

Ja jos ei halua tunnustaa pelinjohdolle, että on semmoinen yksityisasia esimerkiksi vaikka, että on polvi soseena eikä voi juosta, niin ei se voi tietää sitä. Jos intimiteetti vaatii, että ei levittele asioitaan, niin sitten ei se muitten vika ole. Ajatustenlukijoita täällä ei valitettavasti olla. Tai tiedä sitten aina siitä valitettavasta.

Sitten kun käy niin, että ei ole tullut maininneeksi polvisoseestaan tai pimiänpelostaan, kun ei ole tullut moinen mieleen, niin onneksi "off-game" - sanapari on  keksitty ja tilanteesta pääsee pois, jos sitä kehtaa käyttää. Jos ei kehtaa sanoa että hyi pahhaa en voi syyä tämmöstä myrkkyä, kuolema tullee jos kosken tuohon, vaan vetelee sen kiltisti naamariin, niin    sitten se on omaa tyhmyyttä että on kamalaa.

Minusta meillä on ollut aika lempeä kulttuuri sen suhteen että jos on tullut hätä tai tauti, on saanut lohtua ja sairaalakyydin. Kyllähän se on tietenkin noloa valittaa, mutta kukapa ei joskus ja mitä se nyt haittaa.
Larppi jäljittelee elämää ja elämä on arvaamatonta. Voi vain yrittää valita paikkansa maailmassa semmoiseksi että siinä viihtyy.

Ja HC-pelien lisääntymisestä en kyllä tiiä. Onko näin? Minusta viimeaikoina on ollut aika vähän kauhupelejä ja fasismi-verihumppaa ainakin, mutta sitä en sitten tiiä että mistä se lopulta johtuu.

Ja lopuksi. Olkaa ihmiset toisillenne armeliaita, toivokaa parasta, pelätkää pahinta ja liittoutukaa sitä viimeeksimainittua vastaan. Moro se on!
Elina Väänänen
...
Lammas on tietenkin laatikossa.

eve

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 119
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #3 : 29.05.2009, 11:52:27 ap »
Komppaan edellähumpanneita konkareita.

Pelaajan omassa kädessä on rajoitteidensa tiettäväksi tekeminen (mm. alkubriiffissä se "älä retuuta mua"-asia), ja jos ei kehtaa ylenmääräisen kainouden nimissä sitä tehdä tiettäväksi edes peejiille, niin ikävä kyllä mun näkemys silloin tuppaa taipumaan sille kotiinjäämisen kannalle, varsinkin jos pelissä on retuuttamishenkinen teema (Turpaan Vaan ja Onnea part IV, kuvitteellinen titteli, toim. huom.).

Kuten Eli hyvin naulan kantaan totesi, kukaan ei lue ajatuksia, ja väärinkäsitykset syntyvät niin paljon helpommin jos kuvitellaan että ihmiset kaikesta huolimatta osaavat ajatuksia lukea. Pitää sen verran pystyä omia puoliaan pitämään, että ahdistavassa tilanteessa sanoo että Off-game, lopetatko tuon kiitos / älä koske muhun / voidaanko pelata tämä ilman fyysistä kontaktia.

Kertauksen vuoksi: Omien rajojen puolustaminen on ensisijaisesti pelaajan itsensä tehtävä, koska kukaan muu ei ko. pelaajan rajoja niin hyvin voi tuntea kuin pelaaja itse. Kukaan ei tule syyllistämään, jos pelitilanteessa pistää itseään ahdistavan tilanteen poikki.

Vastaavasti kanssapelaajilta voi kysellä etukäteen, että kestätkö sinä sellaista ja sellaista kohtelua. Useammassa jo menneessä pelissä ollaan etukäteen sovittu esim. vangin ja vanginvartijan välillä tapahtuvasta väkivallan mallintamisesta, ja sitten varsinaisessa pelissä tilanteen eteen tullessa ollaan toimittu yhteisten sääntöjen mukaan.

HC-tason noususta en osaa itse sanoa mitään, kun en ole OIEI-peleissä  hetkeen käynyt. Skene silti yhäkin kiinnostaa.

piis ja lööv,

/eve
# Se mikä ei tapa, sattuu ihan saatanasti. #

Muhveli

  • Nyyppäri
  • *
  • Viestejä: 41
    • MSN Messenger  - muhveli@mail.suomi.net
    • Profiili
    • Sähköposti
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #4 : 29.05.2009, 12:52:42 ip »
Sanonpa minäkin nyt muutaman sanan kun näitä asioita on tullut setvittyä larppiuran aikana useampaankin otteeseen.

Olen sen huomannut tässä vuosien varrella että rajoitteisiin ja vammoihin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota ja pelintekijät koittavat parhaansa mukaan nykyään luoda puitteet kaikkien pelaajien hyvinvoinnille. Tämä ei aina täyty koska on pelejä joissa mm. liikutaan paljon, polvivammaisille tai muuten liikuntarajoitteisille mahdotonta, tai pelissä käytetään tehokeinoina sellaisia asioita jotka aiheuttavat täydellistä off-game kauhua. Mutta tälläisissä peleissä näistä asioista on myös hyvin kerrottu joten pelaajat itse tietävät nykypeleissä paljon enemmän pelautuksesta kuin esim. 10 vuotta sitten.

Pelinjohtajat ja pelien järjestäjät pyrkivät siis miellyttämään kaikkia mutta tähän ei aina päästä koska pelaajat ovat se arvaamaton tekijä pelien aikana, kukaan ei osaa ennustaa miten peli etenee vaikka kuinka tuntisi pelaajat koska aina joku saattaa keksiä jonkin uuden tavan muuttaa pelaamistaan. Tätä koitetaan tietenkin rajoittaa scriptaamalla tapahtumia ja paimentamalla pelaajia tiettyyn suuntaan mutta ihmisillä on edelleen se vapaa tahto asioissa.

Vapaata tahtoa tietenkin myös käytetään kiihokkeena tai pelillisenä elementtinä.
Pelaajille järjestetään jokin tarkkaan harkittu eventtimäinen tilanne peliin jonka jälkeen pelaajat joutuvat miettimään uudelleen omaa pelaamista, hahmon maailmankuvaa. Tällä pyritään tietenkin rikkomaan tiettyjä rutiineja joita ihmisille syntyy kun jotakin tehdään vuosia ja pätee myös larppaamiseen.

Vuosien pelikokemus tuo myös tämän hc-pelaamisen monesti esiin, halutaan ylittää aikaisemmat kokemukset tai halutaan etsiä omia rajoja. Tässäkin vain mennään välillä liiallisuuksiin jolloin tapahtuu oikeasti vaikeita tilanteita pelin sisällä tai pelin jälkeen. On mennyt rymytessä polvia, käsiä, selkää, mitä milloinkin hajalle tai ollaan huomattu että hahmoon eläytyminen on otettu liian tosissaan ja siitä on tullut itse pelaajalle jotain oireilua.
Joskus hc-pelaaminen on hyvä asia, joskus sitä pitäisi välttää mutta kuka sen tietää millainen asia sopii mihinkin tilanteeseen, tuomareina on kuitenkin aina ne kanssapelaajat joita voi olla muutamasta useisiin kymmeniin, ja ihmiset reagoivat asioihin aina erilailla. Tässä tulee taas esille se miten pelaajat itse luovat oman pelikokemuksensa ja vaikka offausta pyritäänkin välttämään niin se on suotavaa jos off-game henkilö alkaa saamaan liian voimakkaita reaktioita in-game tilanteista.

Ihmiset ovat kuitenkin pelkkiä ihmisiä, vaikka pelaisivat kuolemattomia tai kaikkivoipaisia hahmoja pelissä. Vaikka hahmo olisi vahva, fyysisesti, henkisesti tai vaikka sosiaalisesti, niin tätä ei voi vaatia pelaajilta. Jokainen on sellainen kun on ja jokainen pelaaja tulkitsee hahmonsa omanlaisesti, kukaan ei voi tulla sanomaan ”et sinä noin voi pelata tuota hahmoa”.

Loppuun voisin kompata edellisiä.

Keskustelkaa kanssapelaajien ja pelinjohdon kanssa, suunnitelkaa asioita valmiiksi ja jos tulee tilanne mikä ei tunnu hyvältä, ajatelkaa ensin itseänne ja vasta sitten peliä.

-Muffe

ps. pyydän anteeksi tätä tekstiseinämää.
Marko Paavola
Rollin rahastonhoitaja ja jäsenvastaava 2009-2010.

Anoreksia on sairaus. Lihavuus elämäntapa. -Möhvötti motto

Tikki

  • Nyyppäri
  • *
  • Viestejä: 28
    • MSN Messenger  - charonite@hotmail.com
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #5 : 29.05.2009, 13:50:20 ip »
Jotta jok'ikinen peli sopisi jok'ikiselle peliin ilmoittautuneelle, pitäisi jok'ikinen peli kirjoittaa uudestaan. Pahoittelen, mutta näin se on.

Pelinjärjestäjä ottaa tietoisen riskin päättäessään pitää tietynlaisen pelin. Pelissä voi olla millaisia tahansa elementtejä, joista joku voi ottaa itseensä. Asiat selviävät, kun niistä puhutaan avoimesti.

Pelinjohtaja ei voi ennalta tietää kuka on allerginen herneille ja kuka ahdistuu päivänkakkaroista, jos niistä ei erikseen kerrota. Pelinjohtajalle saa ja pitää vääntää omat allergiat ja ahdistuksenaiheuttajat rautalangasta, jotta epämiellyttäviä tilanteita voidaan välttää. Mikäli pelinjohtaja kokee ettei moinen ole mahdollista, on häneltä suotavaa ilmoittaa se pelaajalle, joka viime kädessä itse päättää osallistuuko tapahtumaan vai ei.

Omasta mielestäni pelinjohtaja ei ole itse vastuussa täysi-ikäisestä pelaajasta, koska voitaneen olettaa hänen oma arviointikykynsä riittävän määrittelemään, millaiset tilanteet hän kokee ahdistaviksi. Mikäli asian laita ei kuitenkaan ole näin, en voisi suositella tätä harrastusta hänelle (en myöskään suosittelisi jalkapallonpeluuta polvivammaiselle).

Larppaamisen tärkein ohjesääntö on erottaa pelimaailma ja todellinen maailma toisistaan. Joka pelin alussa painotetaan, että pelaaja voi missä tilanteessa tahansa lyödä pelin poikki itsensä kohdalta ja sanoa, että nyt on liikaa. Hyvien tapojen mukaista olisi tehdä se niin ettei muiden peli siitä kärsi, mutta aina se ei ole mahdollista (esim. tilanteissa, joissa tarvitaan lääkärin apua). Mikäli pelaaja ei tätä tee vaan jatkaa peliä "koska niin hahmo tekisi", se on pelaajasta itsestään kiinni.

Mikäli ahdistavia tilanteita pääsee tapahtumaan, on mielestäni tärkeää purkaa tilanne heti kun se on mahdollista, esimerkiksi debriiffissä. Jos asiasta ei haluta puhua, se voi jäädä kaivelemaan ja aiheuttaa tulevaisuudessa vielä isompaa ahdistuneisuutta. Puhumalla voidaan myös välttää vastaavanlaiset tilanteet tulevaisuudessa.

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Niin kuin Eve mainitsikin, harva meistä on todellinen ajatustenlukija.
Emmi Tähtinen, kivi

"Kuppi on kahvin juomista varten ja murheet on tehty huomista varten." -Kirsi Kunnas

eve

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 119
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #6 : 29.05.2009, 16:02:55 ip »
Vielä yks pointti mikä juolahti Tikin puheenvuorosta mieleen: täysi-ikäisyys ja oletettu vastuu itsestä. Siksikin on olemassa ikärajallisia pelejä, että pelin sisältö saattaa olla turhan rankka tai "HC", jolloin täytyy voida olettaa, että pelaajat tietävät, mihin ovat tulossa. Alaikäiset ikävä kyllä eivät ole laillisesti itsestään vastuussa, vaan heidän huoltajansa. Fakta vaan tuppaa useinkin olemaan se, etteivät ko. huoltajat välttämättä tiedä, millaiseen peliin jälkikasvunsa on menossa, eivätkä siis useinkaan voi käyttää veto-oikeuttaan. Tuolloin periaatteessa pelinjohto on vastuullinen taho, ja jos alaikäiselle sattuu jotain, mitä vaan (fyysistä, henkistä tai siltä väliltä), niin pelinjohto on se, jota syyttävä sormi osoittaa.

Toisin sanottuna, täysi-ikäinen pelaaja on siinä mielessä "huolettomampi" että täysi-ikäisen pelaajan voi useimmiten uskoa kantavan vastuun itsestään, ja toisaalta tuntevan omat rajansa. Poikkeuksia on molempiin suuntiin, jotkut kypsyvät varhemmin ja toiset myöhemmin. Sitäkin silmällä pitäen larppaaminen on hyvä harrastus, että usein joutuu nokikkain oman itsensä kanssa ikään katsomatta - joutuu pohtimaan myös sitä omaa sietokykyä ja omia rajoja.

Debriiffin tärkeyttä ei voi painottaa liikaa, varsinkin ns. rankoissa peleissä. Sen ei tarvitse välttämättä olla koko ryhmän yhteinen, vaan vähemmälläkin pärjää. Joka tapauksessa rankat kokemukset on hyvä jossain porukassa purkaa, mitä periaatetta OIEIssa on mun nähdäkseni varsin kiitettävästi harrastettukin.

Ja niin. Puhua pitää, mieluiten tietysti naamatusten (tekstinä usein viesti vääristyy, värittyy ja saa omituisia konnotaatioita, ja on turhan helppoa takertua lillukanvarsiin). Ja joskus on varsin terveellistä puhua vaikka kaksin tai kolminkin, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Sekin on yksi niistä taidoista, joita tarvitaan paitsi kaikissa harrastuksissa, myös ns. oikeassa elämässä ja etenkin ihmissuhteissa.

Tässä vaiheessa voisin laskeutua saippualaatikoltani ja pistää turpani kiinni ;) antaa fiksummillekin sanansija.

/eve
# Se mikä ei tapa, sattuu ihan saatanasti. #

Riffi

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 100
    • Profiili
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #7 : 29.05.2009, 23:53:53 ip »
Minähän olen sanonut jo alusta asti, että minulla on rajoitteita jotka vaikuttavat pelaamiseeni, ja olen tainut myös perustella nämä aina välillä, että miksi en.

Lainaus käyttäjältä: "Ukkoslapsi"
Itse olen pitänyt peliä rajoittavia tekijöitä lähes kaikissa tilanteissa seikkoina, jotka pelinjohdolle ilmoitettuina ja perusteltuina voidaan järjestäjätahon puolesta yrittää ottaa huomioon skenaarion puitteissa.


Tässä olen siinä kohti eri mieltä, että mielestäni pelaajan ei tarvitse perustella miksi ei halua jotain. Tai jos perusteet halutaan, niin "henkilökohtaisten syiden vuoksi" on mielestäni oltava tarpeeksi hyvä peruste asiaa sen enempää selittämättä.

Esim. Minä olen sanonut alusta alkaen, että en halua pelata narkkaria. Minä nyt satun olemaan tämmönen avoin ja voin sanoa, että olen ollut tekemisissä tarpeeksi ihmisten kanssa jotka käyttää huumeita, että en halua pelissäkään tähän enää samaistua. Joku toinen henkilö kenelle asia on arempi, ei halua ehkä asiaa touda julki ja se hänelle tulee sallia.

Toisaalta, jos syyt tuo julki niin pelinjohto pystyy mahdollisesti paremmin välttämään sen, että pelaaja ei joudu epämiellyttävään tilanteeseen.

Esim. Ilmoittauduin peliin ja lomakkeessa kysyttiin seuraavaa:


Peli ja hahmot tulevat sisältämään monia epämiellyttäviä ja kiistanalaisia asioita. Millaisia asioita et halua käsitellä pelissä etkä hahmosi taustassa? Esimerkkejä: rukoileminen, oikeat uskonnolliset symbolit, oikeat uskonnolliset riitit, keksityt uskonnolliset riitit, aaveet, manaaminen, spiritismi... (Lista jatkui vielä useita rivejä)


Tähän totesin, että minun täytyy vastata jotain, sillä olen myös alusta alkaen ilmottanut kun larppeihin olen ilmoittautunut, että en halua pelata saatananpalvojaa tms, koska se olisi omaa vakaumustani liian paljon vastaan.

Itse vastasin kysymykseen seuraavasti:

Oikeiden uskonnollisten riittien kanssa minulla on ongelma silloin kun ne liittyy saatananpalvontaan, muidenkin oikeiden uskonnollisten riittien kanssa hieman tunnen oloni epämukavaksi, mutta ei ole ongelma, myös spiritismi menee samaan kategoriaan jonka kanssa minulla on ongelma.

Tunnustan kristillistä uskontoa ja on tiettyjä asioita joilla en halua leikkiä edes larpissa.


Tämän jälkeen mailailin pelinjohdon kanssa, sillä pelissä oli luvassa "meedioistunto", josta hahmot eivätkä muut pelaajat olleet tietoisia. Keskustelin asian pelinjohdon kanssa jonka jälkeen totesin, että tämä tilanne ei ole minulle ongelma. Itse pelissä tilanne ei ollut minulle OFF-game ongelma, mutta siitä tuli ongelma hahmolleni IN-game, jonka vuoksi poistuin paikalta, mutta tähän en koe off-game vakaumukseni vaikuttaneen.

Jos en olisi tuonut tätä asiaa esille ilmolomakkeessa, olisin voinut tuntea pelissä toisin ja ja siitä olisi ehkä jäänyt paha maku suuhun. Nyt kaikki meni hyvin, minä en spoilaantunut pelistä, peliin mennessä olin unohtanut jo keskustelun ja muistin sen vasta kun se pelissä tuli vastaan ja kenellekkään ei tullut ikäviä yllätyksiä.

Viimeisimmässä pelissä missä olin käytössä, oli käytössä liikennevalot.
Vihreä = Anti tulla vaan, kestän vielä
Keltainen = Kohta tulee raja, mutta ei vielä
Punainen = Nyt riitti.

Tämän jälkeen tuli "Off-game nyt lopetat" jos ei väreistä tyyppi tajua.

Eli jos joku alkoi puhelemaan punaisista kukista kesken pelin, tiesi vastapelaaja, että nyt ollaan liian intiimissä kontaktissa tai liian ahdistavassa tilanteessa ja osasi pysähtyä. En tiedä tuliko sellaista tilannetta pelissä vastaan, mutta kun tähän oli järjestelmä olemassa, se helpotti kaikkia.  Lisäksi pelaajilla joita ei saanut fyysisesti raahata tai muuten töniskellä, oli käsivarressaan valkoinen nauha. Se toimi hyvin. Minulla oli tuolla kertaa valkoinen nauha ja sanoin alkobriiffissä, että varokaa selkääni, se on rikki. Minua ei tönästy maahan makaamaan kuten muutamille muille tehtiin, vaan sain laskeutua kaikessa rauhassa itse, varoen samalla itse selkääni.

Lopputulos: Kommunikointia sekä pelaajalta, että pelinjohdolta. Parempi sanoa pelaajalle, että sori, mutta tässä nyt on luvassa tämmöstä joka on vastoin vakaumustasi, on ehkä parempi että et tule peliin, kuin se, että yrittää suojella pelin ideaa viimeiseen asti.

Terveisin,
Riffi
Riikka Kauppi
Nörtti, papupata.

umbra_anima

  • Administrator
  • Wanha parta
  • *****
  • Viestejä: 426
    • MSN Messenger  - umbra_anima@hotmail.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #8 : 02.06.2009, 15:09:27 ip »
Tämä kirjoitus komppaa vahvasti edellisiä, mutta toivottavasti onnistun sanomaan jotain uuttakin.

Lainaus käyttäjältä: "Swatninja"

Ovatko esimerkiksi phobioidensa takia epärationaalisesti pelien sisällä käyttäytyvät vastuuntunnottomia kun ilmoittautuivat larppiin joka pidettiin pelipaikassa jossa voi olla hämäkkejä tai ampiaisia?

Kyllä. Ei nyt ihan näin kärjistetysti, mutta jos hysteerisesti pimeää pelkäävä henkilö tulee kauhupeliin (jossa yleensä on pimeää), on se ihan hänen oma vikansa. Oman pelinsä lisäksi hän voi pilata monien muidenkin pelin ajattelemattomuudellaan tja itsekkyydellään. Joskus tuntuu, että pelaajien halu olla mukana pelissä ylittävää järjen rajat. Mutta hämähäkit ja ampiaiset on sitten eri asia, jos ne eivät ole pelin oleellisia elementtejä.
Lainaus käyttäjältä: "Swatninja"

Erilaisia pelissä vaikuttavia henkilökohtaisia heikkouksia selkeästi jopa  halveksutaan koska ne eivät silloin voi olla tuottamassa niitä toivottuja yhä syvempiä kokemuksia.

Ei varmasti pidä paikkaansa. Kaikkien ei tarvitse pystyä kaikkeen, ja hienoja pelikokemuksia syntyy myös kivoissa tilanteissa missä ei ole mielipahan vaaraa herkimmällekään. Harva meistä suostuu ihan kaikkeen, ja jos suostuu, se vasta epäilyttävää onkin.

Itsekin peli-ilmoituksia vastaanotaneena olen saanut huomata että valtaosalla harrastajakunnasta (tai ainakin niistä jotka ovat järjestämiini peleihin ilmoittautuneet) on jonkinmoisia fyysisiä ja henkisiä rajoituksia (ja myös pelaamista rajoittavia toiveita ja vaatimuksia). Tässä saa siis todella olla tekemisissä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, ja tämän koen ehdottomasti positiivisena asiana. Kuitenkin tämä aiheuttaa pelinjohtajille ja pelaajille tietynlaisia haasteita jotka vain nyt sattuvat kuulumaan tähän harrastukseen. Tärkeintä on yrittää minimoida kämmit.

Viitteelinen muistilista riskien minimoimiseksi pelinjohtajalle:

-Peli-ilmoituksessa olisi syytä kertoa ne oleelliset asiat pelistä, jotka liittyvät pelin sisältöön ja vaatimuksiin siitä mitä pelaajilta odotetaan. Nykyään peli-ilmoitukset ovat ihan liian hämäriä jotta pelaaja voisi tietää sopiiko peli hänelle vai ei.
-Käytä tarvittaessa perusteltuja ikärajoja.
-Ilmoittautumisen yhteydessä on syytä kysyä kaikki pelaamista rajoittavat tekijät tarpeeksi rajatusti. Huomaa, että pelaajat eivät aina itse voi tietää, minkälaisia hankalia tilanteita juuri tässä pelissä voi olla.
-Ota pelaajien erityistoiveet ja rajoitukset vakavasti. Jos ei onnistu, sano suoraan, että ei.

Viitteellinen muistilista riskien minimoimiseksi pelaajille:
-Jos peli-ilmoituksessa ei ole riittävästi tietoa pelin sisällöstä tai pelaajille asetetuista vaatimuksista, on syytä kysyä lisätietoa pelinjohtajilta ennen peliin ilmoittautumista.
-Jos pelin sisältö ja oma kykeneväisyys arveluttaa, älä ilmoittaudu. Jos on erityisen herkkä, pitää tunnistaa omat rajansa ennen kuin riskeeraa omaa mielenterveyttään. Muita pelejä kyllä tulee. Hyväksy se, että kaikki pelit eivät sovi kaikille.
-Ilmoittautuessa pelijohdolle voi aina esittää erityistoiveita. Kerro aina kaikki rajoituksesi, vaikka et uskoisi niiden liittyvän ko. peliin.
-Ilmoita alkubriiffissä aina fyysiset rajoitukset.
-Jos sinulla on ihmissuhteiden pelaamiseen liittyviä rajoitteita, keskustele niistä ennen peliä tärkeiden kontaktien kanssa.
-Ota aina toisten pelaajien toiveet ja rajoitukset vakavasti.
-Aina ei ole pakko toimia kuten hahmo toimisi. Älä mene mukaan epämukaviin tilanteisiin, käytä sitä taikasanaa tai poistu pelistä omaksi parhaaksesi.
-Joskus voi olla myös ihan hyvä kohdata ja käsitellä pelkojaan. Larppi voi olla siihen hyvä tilaisuus, tai sitten ehdottomasti väärä.

Vaikka kuinka yritettäisiin ennakoida, joskus hommat menee silti pieleen ja sattuu jotain. Jos kaikki osapuolet ovat tehneet voitavansa, silloin ei tarvi syyllistää ketään. Mutta tilanteet pitää selvittää. Jos ei nyt loppubriiffissä, niin ainakin asianosaisten itselleen ja toisilleen. Ymmärrystä ystävät hyvät, ei kukaan meistä aiheuttaisi tahallaan toisille harmia ahdistumalla jostain tai vahingoittamalla kanssapelaajaa tavalla tai toisella. Juuri ne tilanteet on syytä selvittää, mitten puheeksi ottaminen tuntuu epämukavalta. Se ei ole tyhmää koskaan.

Joskus voi käydä myös niin, että tilanteet ovat niin yllättäviä, ettei niissä osaa heti toimia oikein ja pistää tilannetta poikki. Ja sitten jälkikäteen ahdistaa. Harva osaa toimia rationaalisesti hädän hetkellä. Minusta pelitilanteiden jälkipuintiin voisi käyttää enemän huomiota. Se voi vähän hämmentää välillä, että vaikka pelin tilanteet eivät ole oikeita, niissä koetut tunteet ovat. Se voi aiheuttaa myös ylilyöntejä, ja kun adrenaliini virtaa, hommat voivat karata käsistä järkevimmiltäkin. (viittaa itseensä, joka on huomannut juuri tämän omaksi heikkoudekseen).

Larppaamisen pitäisi olla hauska harrastus. Tämä näyttää välillä unohtuvan pelaajien tavoitellessa syvempiä kokemuksia ja pelinjohtajien taiteellisia visioitaan.
Kaisa Vainio

"-Hän oli hyvin omituinen, vakuutti pikku Myy. -Ihan vimpsahtanut.
Äiti huokaisi ja yritti oikaista jalkojaan. -Mutta niinhän useimmat tuttavamme ovat, hän sanoi. -Enemmän tai vähemmän."

Hani

  • Vieras
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #9 : 03.06.2009, 10:21:36 ap »
Aiheesta ja kolme metriä aiheen vierestä:

Minä en osaa toivoa hahmotoiveita, mutta jos saisin jonkun yliangstisen hahmon, niin en välttämättä sita haluaisi pelata, koska tätä nykyä ajattelen, että intensiivinen ahdistuminen hahmon kautta tuntikausien ajan ei välttämättä tee hyvää. Aiemmin sitä suorastaan halusi märistä ja pelätä ja ahistua ja se oli jotenkin katharttista. Parhaat pelit ovat olleet kohdalllani ylivirittyneitä ja tunnelmaltaan ahdistavia. Nykyään haluaisin ehkä enemmän juonitella ja pelata jotain hahmoa, joka antaa muille merkitystä peliin, ehkä pinnallisempaa eläytymistä kuin esim. yksin pimeässä pottukellarissa soololarppaaminen. En hae larppaamisesta samoja fyysisiä ja henkisiä haasteita kuin ennen, mutta niille oli paikkansa 10 v. larppiuralla.

Kaikilla on varmasti jotain rajoituksia ja olisi ihan hyvä tiedostaa omat rajansa ja estää muita loukkaamasta niitä, esim. fyysisesti. Ei ole vahvuutta sietää mitä tahansa. Luulen, että nuoremmilla pelaajilla voi olla enemmän vaikeuksia tunnistaa omia rajoja ja kieltää off-game toista pelaajaa esim. lääppimästä. Voi olla myös hankalaa tunnistaa tilanteen aiheuttamaa epämääräistä ahdistusta.

OFF-GAMEA saa ja pitää käyttää, jos jostain syystä haluaa pelistä ulos. Paine pelissä pysymiseen voi olla kova, koska off-gametiloihin tms. meno on yleisesti aika paheksuttua. "HC-pelaaminen" taas voi olla vähän yli-ihailtuakin, ei larppaamisessa kai pitäisi olla kyse duudsonimeinigistä, että kuka oksentaa oikeasti ja kenellä hajoaa oikeasti solisluu.

Mielestäni kaikista omista rajoitteista ei tarvitse kertoa muille, jos itse ne tietää ja osaa tilanteen hoitaa. Esim. sairaudet ovat aika intiimi asia monesti. Kaikkien pelaajien ei tarvitse niistä tietää ja siksi alkubrieffeissä joskus aivan typerästi noudatettu "käsi ylös jos on joku sairaus"-käytäntö on ihan hanurista.

Loppubrieffaus on älyttömän tärkeää, mutta koska koko porukan brieffit ovat pitkiä ja puisevia ja jokaisella on nin vähän aikaa, on pelin jälkeen pelipaikalla "koomailu" todellakin suositeltavaa ja varovainen palautuminen takaisin tosielämään. Monet kirjoittavat pelikokemuksistaan kirjallisen loppubrieffin ja tämä on erittäin hyvä tapa purkaa pelin aikana koettuja tunteita ja tilanteita. Kokemuksesta sanon, että pelikokemukset voivat olla hyvin todellisia, rakastumisentunteista kuolemanpelkoon, ja niitä on hyvä käsitellä jälkikäteen ja vaikka ihan epävirallisesti jutustella niistä pelin jälkeen.

Keskusteleminen ei ole ainoa purkukeino. Uskon, että osallistuminen loppusiivouksiin yms. on osa pelistä "ulospääsyä", kun propit puretaan. On terveellistä myös ottaa kontaktia pelin jälkeen muihin pelaajiin kun he ovat "omia itsejään". Saman tien pelipaikalta lähtemistä pelin jälkeen pitäisi etenkin nuorempien tai kokemattomampien pelaajien välttää.

Mielenkiintoinen aihe, hyvä että tästä keskustellaan!

tv: kerran vuodessa larppaamista kokeilevan entisen aktiivin ja psykiatrisen sairaanhoitajan näkökulma

Joren

  • Administrator
  • Wanha parta
  • *****
  • Viestejä: 321
  • Menetetty ystävällisyys ei tule takaisin
    • MSN Messenger  - jorhi86@luukku.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Larppaaminen ja henkilökohtaiset rajoitteet.
« Vastaus #10 : 07.06.2009, 20:45:33 ip »
Ennen kuin vastaan tähän hyvään puheenaiheeseen aion kritisoida sen esitystapaa ja niin teenkin. Mikäli aihe on tarkoitus pitää asiallisena, sen kärjistäminen alkuunsa on huono idea - onko tämä viestiketju todellisuudessa vain turhaa reagointia "trolliin", jonka vastaukset tullaan näkemään ensimmäisen viestin värittäminä? ...jälleen kerran aihe on oikea ja hyvä, mutta esitystapa sattuu silmiin.

Sitten asiaan...

Loppupeleissä pelaajalla on vastuu itsestään. Vastuuta voi siirtää toisille pelaajille ja pelinjohtajille ennen peliä puhumalla asioista ja sopimalla etukäteen. Tällöin mahdolliset rajoitteet voidaan ottaa huomioon pelitilanteissa. Mikäli rajoitteita tuntuu kasaantuvan jossain pelissä enemmänkin tulisi sekä pelinjohtajan että pelaajan olla valmis perääntymään - jolloin ainoa vaihtoehto on jättää larppi väliin pelaajan osalta. Peli on tärkeämpi kuin pelaaja, myös pelaajan tulisi muistaa tämä niin pelissä kuin ennen sitä, ehkä jo ilmoittautuessa. Tavallisesti tämä myös onneksi heijastuu toiseen suuntaan, eli pakolliset "offaukset" eivät voi peliä paljoa vahingoittaa - miksi siis vältellä sitä?

Jälkiratkomisesta ongelmatilanteiden satuttua olisi ilman muuta tärkeää ottaa ratkaisemiseen mukaan molemmat osapuolet, muilta osin olen samoilla linjoilla aikaisempien kanssa. Tahdon vain painottaa tätä.

Myös pelin off-game vaikuttimet, joista ei huomatakseni oltu vielä puhuttu, kuten pelipaikan kaukaisuus, huono hygienia, ahtaat nukkumatilat tai vaikkapa homeisuus, tulisi ottaa huomioon ilmoittautuessa ja ilmoittautumisia vastaanotettaessa. Vaikka eläisimmekin pelin aikana fantasiaa, on ympäristö oikea.

HC-osuus kuulosti epätodelliselta yleistykseltä, ja vaikka se ei sitä olisikaan olen varmaan pelannut liian vähän viimeaikoina että tietäisin siitä. Millaisesta aikajänteestä puhut, Mikki?


T. Jorkka

P.S. Loistava puheenaihe jota voi varmasti puida yhtä kauan kuin larpataan! Aihe tosin on laaja, odotan innolla lisää ajatuksia aiheesta.
Lusikkaveikko,
-Jori Hiltunen-

OIEI:n hallituksen varapuheenjohtaja 2012-2013
"Maailma on mielteeni, puhdasta järkeä tulee kritisoida ja täydellinen liberalismi johtaa terveeseen anarkiaan."